Verkostoitumisen mestari

Sain hiljattain hyvältä ystävältäni palautteen, että olen hänen mielestään loistava verkostoituja. Menin siitä vähän hämilleni, koska en ollut ajatellut asiaa ollenkaan niin. Minulla on kyllä laajat verkostot, mutta en ole osannut ajatella, että se olisi jotenkin omaa ansiotani, vaikka eivät ne nyt itsestäänkään ole muodostuneet. Pohdin asiaa lisää ja siitä syntyi tämän blogin seuraava aihe.

Syy, miksi en pidä itseäni hyvänä verkostoitujana, on se, että minua ahdistaa epämukavat tilanteet ja ne hetket, kun tapahtumassa on varattu aikaa verkostoitumiselle ja pitäisi mennä puhumaan täysin tuntemattomille ihmisille, ilman selkeää aihetta. Se on todella vaivaannuttavaa. Suomalaiset eivät myöskään ole sitä helpoimmin lähestyttävää kansaa. Yleensä ihmiset kaivavat verkostoitumistilanteessa esiin puhelimen, juttelevat pienessä piirissä jo tuttujen kanssa tai poistuvat paikalta. Yritä siinä sitten luoda kontakteja tyhjästä. Tapahtumissa, joissa on agendassa varattu aikaa verkostoitumiseen, pitäisi siihen myös valmistautua. On paljon helpompaa jutella ihmisille, jos porukka on jaettu pöytiin, joku fasilitoi keskusteluja tai antaa aiheita. Minä kyllä mielellään tutustun ihmisiin ja juttelen, mutta toisen osapuolen pitää myös olla vastaanottava.

Nuorkauppakamari (https://nuorkauppakamarit.fi/) on verkostoitumisen näkökulmasta loistava harrastus. Siellä kaikki (tai ainakin melkein kaikki) ovat avoimia ja valmiina tutustumaan uusiin ihmisiin. Kukaan ei katso kieroon, jos menet juttelemaan uudelle ihmiselle. Olen ollut aktiivisesti mukana nuorkauppakamaritoiminnassa jo kahdeksan vuotta ja uskon, että tämä oli syy, miksi ystäväni pitää minua niin hyvänä verkostoitujana. En ollut jotenkin ajatellut, että ”harrastan verkostoitumista”, se on tapahtunut ihan itsestään ja kun vuosia kyseisessä harrastuksessa on kertynyt jo noin monta, niin ei ihme, että verkosto on suorastaan valtava ja se ei rajoitu vain Suomeen.

Toinen keskustelu, joka sai minut hiljattain pohtimaan verkostoja, oli erään potentiaalisen yrityskumppanin kanssa käyty keskustelu. Hänellä oli vahva urheilutausta, nimenomaan joukkueurheilusta. Hän kertoi, että aktiivisen peliuransa aikana, hän tutustui seurojen hallituksissa ja toimikunnissa istuvien (usein) merkittävien paikallisvaikuttajien kesken ja sen jälkeen hänen ei ole tarvinnutkaan töitä etsiä. Hän tunsi oikeat ihmiset. Rehellisesti sanottuna, tämän keskustelun jälkeen tunsin kateutta ja ärsyynnyin; oikea tyyppiesimerkki siitä, miten hyväveliverkostot ovat edelleen voimissaan. 

Keskustelun jälkeen pohdin, että saanko ärsyyntyä tästä? Kaverihan toimi fiksusti ja verkostoitui nuoresta lähtien ja rakensi omaa uraansa, eihän se ole kiellettyä. Itse tekisin samalla tavalla ja koska en ole ammattiurheilija, ja vaikka olisinkin, niin naisten sarjoissa ei valitettavasti ole ne kovimmat päättäjät hallituksissa. Minä olen kaivanut verkostoni muualta ja osallistunut aktiivisesti erilaisten yhdistysten ja yritysten toimintaan. Pointtini tässä ehkä on se, että on äärimmäisen tärkeää, että eri taustaisille ihmisille on tänä päivänä yhä enemmän mahdollisuuksia luoda verkostoja. Ei tarvitse olla miespuolinen ammattiurheilija jääkiekossa tai jalkapallossa, jotta voi tuntea oikeat ihmiset. Ja oli foorumi mikä hyvänsä, itse verkostoituminen, se on edelleen jokaisen omalla vastuulla.

Itse uskon, että jos haluaa menestyä, siihen tarvitaan kontakteja. Viime vuosina olen verkostoitunut myös paljon somessa. Joko teknologia-alan osaajien kanssa, erilaisten sijoittajien tai hallitusammattilaisten kanssa tai minua inspiroivien ihmisten kanssa. Yksi inspiroiva henkilö on Riikka Ikäheimo, jonka suunnitteleman (Riikka Couture) paidan valitsin tarkoituksella tämän blogin kuvituskuvaan. Riikka tekee asioita lempeydellä ja itse uskon myös siihen, että voit olla yhtä aikaa päättäväinen ja lämminhenkinen ihminen, jota on helppo lähestyä. Sekin muuten auttaa verkostoitumisessa. Ja tärkeää on myös uskoa omaan juttuun. Haaveenani muuten on, että jonain päivänä saan pitää Riikan suunnittelemaa iltapukua päälläni jossain merkittävässä gaalassa.

Vielä loppuun muistutus myös yrityksille. Tänä päivänä, kun peräänkuulutetaan verkostoitumista ja aktiivisuutta somessa, niin yrityksissä on hyvä muistaa, että hyvin verkostoituneet työntekijät ovat yrityksen käyntikortti, myös lähdettyään yrityksestä. Itse saan hyvin usein Linkkarissa viestejä henkilöiltä, jotka ovat rekryprosessissa jollekin entiselle työnantajalleni ja kysyvät minulta näkemystäni ko. yrityksestä. Sanon aina rehellisen mielipiteeni ja silloin on paljon merkitystä, minkälainen työsuhteeni on ollut ja minkälaista kohtelua olen saanut ko. yrityksessä. Uralta löytyy sekä negatiivisia että positiivisia kokemuksia.

Koskaan ei voi tietää etukäteen, että kehen ihmiseen törmäät uudestaan ja missä roolissa silloin olette. Antti ”Ice King” Niittyviita sanoi hyvin: ”Tiktokissa minun videoita katsovat voivat olla nyt 14-vuotiaita, mutta neljän vuoden päästä he ovat jo täysikäisiä ja mukana työelämässä tekemässä päätöksiä.” Siinä myös vinkki, miksi kannattaa olla mukana eri some-kanavissa ja rakentaa omaa viestintää pitkäjänteisesti. Verkostot voivat muodostua yllättävistä paikoista.