Syy, miksi en pidä itseäni hyvänä verkostoitujana, on se,
että minua ahdistaa epämukavat tilanteet ja ne hetket, kun tapahtumassa on
varattu aikaa verkostoitumiselle ja pitäisi mennä puhumaan täysin
tuntemattomille ihmisille, ilman selkeää aihetta. Se on todella
vaivaannuttavaa. Suomalaiset eivät myöskään ole sitä helpoimmin lähestyttävää
kansaa. Yleensä ihmiset kaivavat verkostoitumistilanteessa esiin puhelimen,
juttelevat pienessä piirissä jo tuttujen kanssa tai poistuvat paikalta. Yritä
siinä sitten luoda kontakteja tyhjästä. Tapahtumissa, joissa on agendassa varattu
aikaa verkostoitumiseen, pitäisi siihen myös valmistautua. On paljon helpompaa
jutella ihmisille, jos porukka on jaettu pöytiin, joku fasilitoi keskusteluja
tai antaa aiheita. Minä kyllä mielellään tutustun ihmisiin ja juttelen, mutta
toisen osapuolen pitää myös olla vastaanottava.
Nuorkauppakamari (https://nuorkauppakamarit.fi/) on verkostoitumisen näkökulmasta loistava harrastus. Siellä kaikki (tai
ainakin melkein kaikki) ovat avoimia ja valmiina tutustumaan uusiin ihmisiin.
Kukaan ei katso kieroon, jos menet juttelemaan uudelle ihmiselle. Olen ollut aktiivisesti
mukana nuorkauppakamaritoiminnassa jo kahdeksan vuotta ja uskon, että tämä oli
syy, miksi ystäväni pitää minua niin hyvänä verkostoitujana. En ollut jotenkin
ajatellut, että ”harrastan verkostoitumista”, se on tapahtunut ihan itsestään
ja kun vuosia kyseisessä harrastuksessa on kertynyt jo noin monta, niin ei
ihme, että verkosto on suorastaan valtava ja se ei rajoitu vain Suomeen.
Toinen keskustelu, joka sai minut hiljattain pohtimaan verkostoja, oli erään potentiaalisen yrityskumppanin kanssa käyty keskustelu. Hänellä oli vahva urheilutausta, nimenomaan joukkueurheilusta. Hän kertoi, että aktiivisen peliuransa aikana, hän tutustui seurojen hallituksissa ja toimikunnissa istuvien (usein) merkittävien paikallisvaikuttajien kesken ja sen jälkeen hänen ei ole tarvinnutkaan töitä etsiä. Hän tunsi oikeat ihmiset. Rehellisesti sanottuna, tämän keskustelun jälkeen tunsin kateutta ja ärsyynnyin; oikea tyyppiesimerkki siitä, miten hyväveliverkostot ovat edelleen voimissaan.
Keskustelun jälkeen pohdin, että saanko ärsyyntyä tästä? Kaverihan toimi fiksusti ja verkostoitui nuoresta lähtien ja rakensi omaa uraansa, eihän se ole kiellettyä. Itse tekisin samalla tavalla ja koska en ole ammattiurheilija, ja vaikka olisinkin, niin naisten sarjoissa ei valitettavasti ole ne kovimmat päättäjät hallituksissa. Minä olen kaivanut verkostoni muualta ja osallistunut aktiivisesti erilaisten yhdistysten ja yritysten toimintaan. Pointtini tässä ehkä on se, että on äärimmäisen tärkeää, että eri taustaisille ihmisille on tänä päivänä yhä enemmän mahdollisuuksia luoda verkostoja. Ei tarvitse olla miespuolinen ammattiurheilija jääkiekossa tai jalkapallossa, jotta voi tuntea oikeat ihmiset. Ja oli foorumi mikä hyvänsä, itse verkostoituminen, se on edelleen jokaisen omalla vastuulla.
Itse uskon, että jos haluaa menestyä, siihen tarvitaan kontakteja.
Viime vuosina olen verkostoitunut myös paljon somessa. Joko teknologia-alan
osaajien kanssa, erilaisten sijoittajien tai hallitusammattilaisten kanssa tai
minua inspiroivien ihmisten kanssa. Yksi inspiroiva henkilö on Riikka Ikäheimo,
jonka suunnitteleman (Riikka Couture)
paidan valitsin tarkoituksella tämän blogin kuvituskuvaan. Riikka tekee asioita lempeydellä ja
itse uskon myös siihen, että voit olla yhtä aikaa päättäväinen ja lämminhenkinen
ihminen, jota on helppo lähestyä. Sekin muuten auttaa verkostoitumisessa. Ja
tärkeää on myös uskoa omaan juttuun. Haaveenani muuten on, että jonain päivänä saan pitää Riikan
suunnittelemaa iltapukua päälläni jossain merkittävässä gaalassa.
Vielä loppuun muistutus myös yrityksille. Tänä päivänä, kun
peräänkuulutetaan verkostoitumista ja aktiivisuutta somessa, niin yrityksissä
on hyvä muistaa, että hyvin verkostoituneet työntekijät ovat yrityksen
käyntikortti, myös lähdettyään yrityksestä. Itse saan hyvin usein Linkkarissa
viestejä henkilöiltä, jotka ovat rekryprosessissa jollekin entiselle
työnantajalleni ja kysyvät minulta näkemystäni ko. yrityksestä. Sanon aina
rehellisen mielipiteeni ja silloin on paljon merkitystä, minkälainen
työsuhteeni on ollut ja minkälaista kohtelua olen saanut ko. yrityksessä. Uralta
löytyy sekä negatiivisia että positiivisia kokemuksia.
Koskaan ei voi tietää etukäteen, että kehen ihmiseen törmäät
uudestaan ja missä roolissa silloin olette. Antti ”Ice King” Niittyviita sanoi
hyvin: ”Tiktokissa minun videoita katsovat voivat olla nyt 14-vuotiaita, mutta
neljän vuoden päästä he ovat jo täysikäisiä ja mukana työelämässä tekemässä
päätöksiä.” Siinä myös vinkki, miksi kannattaa olla mukana eri some-kanavissa
ja rakentaa omaa viestintää pitkäjänteisesti. Verkostot voivat muodostua
yllättävistä paikoista.