Merkityksen äärellä

Merkityksellisyys. Aihe, joka herättää minussa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mikä on merkityksellistä? Tunteeko jokainen merkitystä jostain asiasta? Mitä jos ei tunnista, mikä itselle on merkityksellistä? Olenko huono ihminen, jos työni ei ole merkityksellistä? Kuka päättää, mitä on merkitys? Merkityksellisyys on kliseisesti sanottuna uusi musta ja sen voi nykyään liittää kaikkeen, vai voiko?

 

Matti Alahuhta: ”Ihmisten johtamisessa pitää ymmärtää, mikä on toiselle tärkeää.”

 

Minulle itselleni on hyvin selvää, mikä minulle on merkityksellistä, tai ainakin kuvittelen niin. Olen havainnoinut omassa työssäni ilon ja onnistumisen hetkiä ja mielestäni ne myös lisäävät merkityksen tunnetta elämässäni. Esimerkiksi ihmisten arjen helpottaminen, sujuvampien ja mukavampien työtehtävien mahdollistaminen (pitkälti automaation avulla) ja myös se, että voin auttaa muita ympärilläni kehittymään, oivaltamaan ja kasvamaan, ovat näitä tunnistamiani hetkiä. Mutta kaikki muut eivät välttämättä ajattele samalla tavalla. Eräs kollega sanoi kerran, että hän ei ikinä haluaisi tehdä minun työtäni, koska se vaikuttaa niin stressaavalta ja kaoottiselta. Hän siis tuskin saisi sitä merkityksen tunnetta.

On selvää, että meistä jokainen kokee merkityksen eri tavalla. Merkitys kumpuaa arvoista ja siitä, mitä pitää elämässä tärkeänä. Olenkin jo pidempään pohtinut, miten sitä kuuluisi tunnistaa ja ottaa huomioon työyhteisössä? Ja mitä jos joku ei koe mistään merkityksen tunnetta? Voiko tällaista henkilöä jotenkin tukea löytämään sitä? Koska näitä kysymyksiä alkoi olla aika paljon, päätin lukea kirjan Johda merkitystä. Siinä avataan merkityksellisyyden eri puolia ja kerrotaan konkreettisten tarinoiden ja esimerkkien kautta, miten ihmiset kokevat merkityksellisyyttä ja miten sitä tulisi johtaa. Tämä kirjoitus ei ole kuitenkaan kirja-arvostelu, vaan enemmänkin pohdintaa ja reflektiota kirjassa esitettyihin teemoihin. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan kirjan. Myös tässä blogin lomassa käyttämäni lainaukset löytyvät kirjan sivuilta.

 

Peter F. Drucker: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.”

 

Yksi mieleenpainuvin esimerkki kirjassa on tarina henkilöstä, joka oli jäätelötehtaalla töissä. Hän työskenteli tehtaan puikkolinjastossa ja tehtaassa päätettiin kokeilla työnkiertoa työn monipuolisuuden lisäämiseksi. Tarinan henkilö siirrettiin tämän myötä jäätelötuuttilinjastoon. Äkkiseltään kuvittelisi, että tämä olisi hyvä juttu, mutta nainen masentui siirrosta. Kävi ilmi, että naiselle merkitystä toi nimenomaan eskimopuikkojen valmistus, koska hän oli ostanut näitä lapsilleen ja sittemmin lapsenlapsilleen ja kertonut ylpeydellä, että hän on ne itse valmistanut. Tästä oli muodostunut heidän koko perheelleen tärkeä ja yhdistävä perinne. Merkityksen tunne syntyi siis jostain ihan muualta kuin linjaston monotonisesta työstä. Mutta miten muut tehtaan työntekijät? Uskallan väittää, että monelle työnkierto oli hyvä juttu ja mahdollisesti kasvatti motivaatiota omaa työtä kohtaan. Miten näitä työhönsä hyvin eri tavalla suhtautuvia tulisi johtaa? Voisiko merkityksen tunnetta jakaa ja tuoda esiin työyhteisössä? Voiko merkityksellisyys tarttua tarinoiden avulla?

 

Albert Schweitzer: ”Esimerkillisyys ei ole paras tapa vaikuttaa muihin, se on ainoa tapa.”

 

Edelleen tuntuu, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Mutta se alkaa olla selvää, että voidakseen johtaa merkitystä, pitää ensin tunnistaa, mitä se työntekijöille tarkoittaa. Ja kuten jäätelötehtaan esimerkki kertoo, merkitys voi kummuta hyvin erilaisista asioista. Uskon, että meidän tulisi osata pysähtyä, kysyä, kuunnella ja kohdata toisemme paremmin. Avoimella keskustelulla on varmasti mahdollisuus päästä merkityksen äärelle. Mutta edelleen mietityttää ne henkilöt, jotka eivät tunnista merkitystä. Miten heidän kanssaan tulisi toimia?

Blogini teeman mukaisesti peilaan merkityksellisyyttä myös teknologia-alaan. Minusta tällä alalla ollaan aika hyvässä asemassa suhteessa merkityksen kokemiseen, mutta yllättävän vähän näitä asioita tuodaan esiin, varaa olisi pitää isompaakin meteliä. Esimerkiksi ratkaisut, joilla parannetaan kierrätystä, hidastetaan ilmastonmuutosta, kehitetään lasten oppimista tai helpotetaan ihmisten arkea yleensä ovat merkityksellisiä. Isot tekniset ratkaisut koostuvat myös monesta osa-alueesta aina suunnittelusta, kehitykseen, testaukseen ja projektijohtamiseen. Näkisinkin, että teknologia-alalla jokainen tuo omalla panoksellaan lisäarvoa palveluihin ja tuotteisiin, joilla voidaan ratkoa maailmanlaajuisia ongelmia. Merkityksen tunnetta on mahdollista kokea ihan jokaisessa tehtävässä, jos vain pysähtyy asian äärelle.

 

John Maxwell: ”Johtajuus on vaikuttamista – ei enempää eikä vähempää.”

 

Olen aiemmin kirjoittanut teknologia-alan suoraviivaisuudesta ja vallitsevasta kulttuurista. Mietinkin, että onko merkityksellisyyden korostaminen liian pehmeää puhetta suorille insinööreille ja koodareille? Vai olisiko tässä nimenomaan ratkaisu muutosjohtajille rakentaa uudenlaista kulttuuria ja viedä alaa eteenpäin merkitysten avulla?