Kaikki me tiedämme, että
IT-alalla vallitsee osaajapula ja toisaalta mahtava kasvupotentiaali. Nyt
yritämme ratkaista tätä ongelmaa kouluttamalla alanvaihtajia, houkuttelemalla
ulkomailta osaajia ja valmentamalla nuorista tulevaisuuden kykyjä. No mikä
tässä on se ongelma? Se, että nämä uudet tekijät väkisinkin muuttavat teknologia-alaa
ja kaikki eivät ole siihen valmiita. Tämän vuoksi hidastetaan tiedostaen tai
tiedostamatta tätä muutosta. Seuraavassa näistä haasteista tarkemmin.
Ensimmäinen haaste: kysyntä ja tarjonta. Ongelma ei välttämättä ole siinä, etteikö
yrityksissä aidosti haluttaisi palkata erilaisista taustoista tulevia ihmisiä
ja laajentaa osaamista alanvaihtajilla. Ongelma on siinä, että heille ei ole
kysyntää. Ohjelmistokehityksessä tekijät valitaan puhtaasti CV-missikisojen
perusteella ja se mikä ratkaisee, on, kuinka pitkä rivi erilaisia
ohjelmointikieliä henkilöllä on hallussa. Mitä jos jatkossa tarjouspyynnöissä etsittäisiinkin
kokonaisvaltaista tiimiä, joka pystyy ratkaisemaan tunnistetun ongelman, sen
sijaan, että haetaan henkilöitä, jolla on + 5v. kokemus Reactista, Pythonista,
Javasta, Angularista, pilviratkaisuista ja konttiteknologioista?
Toinen haaste: yleiset asenteet ja lokerointi.
IT-ala on hyvin suoraviivainen ja joskus jopa hieman tylynkin oloinen, ainakin kun
seuraa eri foorumien ja kanavien kommunikointia. Osa on sitä mieltä, että näin
kuulukin olla ja tällä alalla ei pärjää liian tunteelliset ihmiset. Myös vahva
naisten tukeminen alalle herättää voimakkaita tunteita. Olen kuullut
kommentteja, että koodaustaidoiltaan kokemattomampien (alanvaihtaja)naisten
tulo IT-alalle vesittää kokeneiden naispuoleisten koodarien maineen, koska
kaikki naiset niputetaan nyt samaan laatikkoon. Näiden lisäksi positiivinen
syrjintä on yksi viime aikoina esiin nousseista teemoista. Miksi naisia pitää
tukea? Mitä tasa-arvoa tämä nyt on? Rasmus Roiha (Ohjelmisto ja e-business ry:n toimitusjohtaja) on twiitannut aiheesta hyvin
osuvasti ”Ohjelmistoalalle tarvitaan
lisää naisosaajia. Siksi #mimmitkoodaa ohjelma perustettiin. Tukea,
kannustusta, koulutusta ja vertaisverkkoa. Tasa-arvo ei tarkoita kaikille
samaa, vaan yhtäläisiä mahdollisuuksia - tukien tukea tarvitsevia.”
Kolmas haaste: puheet ja teot eivät kohtaa. Diversiteetti eli monimuotoisuus on tämän päivän
trendi, aivan kuten vastuullisuuskin. Sitä korostamalla on (toistaiseksi)
helppo kerätä irtopisteitä ja kohottaa yrityksen imagoa. Ekologisuuden ja
kestävän kehityksen puolella puhutaan yritysten viherpesusta, jolla ”ostetaan
omaatuntoa” kuluttaa, sama toimii myös monimuotoisuuden kasvattamisessa. On
helppo olla mukana markkinointikampanjoissa ja erilaisissa somehaasteissa,
mutta loppu viimeksi ne eivät vie alaa juurikaan eteenpäin tai tuo ratkaisuja
osaajapulaan, jos niihin ei liity somepöhinän lisäksi konkreettisia tekoja.
Muutos on aina vaikeaa ja
tutusta ja turvallisesta luopuminen vie aikansa. Jos on tottunut tekemään töitä
samalla porukalla viimeiset 20-vuotta ja nyt tiimiin tulee 20-vuotta nuorempia,
eri kieltä puhuvia ja ihan toisella tavalla ajattelevia kollegoita, niin
väkisinkin se aiheuttaa hämmennystä, jos ei pelkoakin. Tämä täysin alasta
riippumatta. Minusta nyt, jos koskaan kysytään pätevää muutosjohtamista, rohkeita
päätöksiä, esimerkkejä ja innostavaa otetta viedä teknologia-alaa eteenpäin ja
tarttua näihin haasteisiin. Näen, että meillä on kaikki edellytykset onnistua,
kun tehdään yhteistyötä, ei lokeroida ihmisiä ja annetaan monimuotoisille
tiimeille ja uusille ajatuksille niiden tarvitsema mahdollisuus viedä
teknologia-ala sen seuraavalle tasolle.