Luottamus on
mielenkiintoinen asia ja käytännössä lohkoketjuteknologia (blockchain) perustuu
juurikin luottamukseen ja sen hintaan. Pähkinänkuoressa tämä teknologia pyrkii
poistamaan ”turhia” väliportaita ihmisten välisessä kanssakäymisessä, joiden
rooli on ollut käytännössä luottamuksen varmistaminen. ”Yksinkertaisimmillaan lohkoketju on luotettava digitaalinen tilikirja,
johon merkitään monenlaisia tapahtumia aikajärjestyksessä” (Lohkoketju, Tiekartta päättäjille). Esimerkiksi
asuntokaupoissa pankki toimii luottamuksen rakentajana kaupan osapuolten
välillä ja me maksamme pankille palvelumaksuina ja korkoina tämän luottamuksen
ylläpidosta. Mutta mitä jos luottamuksen voisi rakentaa ilman kolmatta
osapuolta teknologian avulla? Tätä vaihtoehtoa tarjoaa lohkoketjuajattelu.
Lohkoketju terminä tulee
siitä, että yksittäiset transaktiot eli ihmisten välillä tapahtuvat vaihdokset
ja tapahtumat muodostavat lohkoja, jotka ketjutetaan yhteen kryptografian
avulla (kryptografia tarkoittaa salausmenetelmää, siitä ehkä myöhemmin lisää omassa tekstissä). Koko lohkoketjuteknologiaa
voidaan pitää siis jonkinlaisena tiedonhallintajärjestelmänä, joka mahdollistaa
aivan uudenlaista tietojen kirjaamista ja tallettamista, kuin mihin olemme
tähän asti tottuneet. Virtuaalivaluutat ovat myös osa lohkoketjuajattelua. (Lohkoketju, Tiekartta päättäjille)
Törmäsin itse
luottamushaasteeseen konkreettisesti tässä taannoin, kun vaihdoin pankkia.
Asiointi ja neuvotellut sujuivat itsessään hienosti verkkopankin kautta ja myös
laina-asiakirjat sain allekirjoitettua sähköisellä allekirjoituksella. Tämä oli
sujuvaa. Mutta siinä vaiheessa, kun pankit toimivat keskenään ja minun
sähköinen allekirjoitus on vain toisen pankin järjestelmässä, astuu luottamus
mukaan. Itse valtakirja lainojen ja osakekirjojen siirtoon piti tulostaa,
allekirjoittaa ja skannata pankille, jotta he saattoivat lähettää sen toiselle
pankille, joka pystyi varmistumaan minun allekirjoituksestani ja tahdostani
suorittaa tämä pankinvaihto. Tämä tuntui todella kankealta ja vanhanaikaiselta.
Luottamukseen liittyy
oleellisesti sopimukset ja yleensä sopimukset vahvistetaan allekirjoituksin.
Sähköinen allekirjoittaminen on ollut mahdollista jo pitkään, mutta sitä
hyödynnetään kuitenkin melko vähän. Allekirjoittaminen käsin taas näkyy
tarpeessa postittaa asiakirjoja allekirjoittamista varten, mikä tarkoittaa,
että tarvitsemme tässä haja-asutetussa maassamme perinteistä postia vielä pitkään.
Tästä aiheesta ja Suomen tuottavuuden kasvusta kuuntelin mielenkiintoisen
keskustelun Rahapodissa tänä syksynä. Podcastissa keskusteltiin muun muassa postin jakelun
tehottomuudesta ja siitä, kuinka jakelu voisi tapahtua jatkossa vain esimerkiksi
kerran viikossa. Tämä voisi olla mahdollista, jos sähköisiä
ratkaisuja hyödynnettäisiin enemmän. Työn tuottavuuden kasvusta puhuu myös
Business Finland, joka toteaa, että työn tuottavuuden kasvu on oikeastaan Suomen
ainoa selviytymiskeino.
Panostuksia digitaalisiin ratkaisuihin tarvitaan toisin sanoen entistä enemmän.