Aito ketteryys tulee sydämestä

Tämä blogi syntyi tarpeesta avata ja selventää teknologia-alalla vallitsevia termejä – IT-jargonia. Lähes viiden vuoden teknologiaurani aikana olen oppinut valtavasti uutta ja ilokseni päässyt myös kouluttamaan muita ja avaamaan siinä samalla tätä blogin muotoon muuttunutta ATK-sanakirjaani. Mikä ei ole muuttunut tässä viiden vuoden aikana, on tarve saada alalle lisää ihmisiä. Koodaripula on edelleen median yksi lempilapsi ja vaikka Covid-19 on laittanut maailmassa monta asiaa sekaisin, niin jos jokin ala porskuttaa, on se ICT.

Moni teknologia-alalla työskentelevä sanoo, että kyllä mielellään rekrytoitaisiin enemmän porukkaa ja halutaan ihmisiä erilaisilla taustoilla, mutta kun niitä ei ole tarjolla. Samaan aikaan Women in Tech –tilaisuudessa lokakuussa 2020 kerrotaan, että teknologia-alalta myös poistuu koko ajan ihmisiä ja nämä poistuvat ovat usein naisia. Jokin tässä yhtälössä ei siis toimi. Itse uskon, että tämä on pitkälti työkulttuuriasia. Eri aloilla on erilaiset tavat toimia ja ne houkuttelevat tietynlaisia ihmisiä. Myös työ- ja kommunikointitavat vaikuttavat siihen, millä alalla kukin viihtyy. Ei siis riitä, että halutaan jotain, vaan pitää olla myös valmis tekemään töitä tavoitteiden eteen.

Teknologia-ala on minusta hyvin suorapuheinen, itsenäinen ja täynnä omia käytäntöjä ja malleja. Samalla voin kuitenkin sanoa, että alalla on todella mukavia, lämminhenkisiä ja taitavia ihmisiä, joilta saa varmasti apua, kunhan osaa pyytää. Mutta. Se vaatii aikaa tutustua ihmisiin, ymmärtää ja oppia näitä alan malleja ja päästä sisälle teknologiajargoniin. Ymmärrän erittäin hyvin, että kaikilla ei kärsivällisyys riitä. Itsellänikin se on ollut monesti koetuksella. Yhtenä käytännön esimerkkinä tulee mieleeni IT-alalla olevien rakastama Agile eli ketteryys. Lähes kaikki kehitystyö halutaan tehtävän ketteriä toimintatapoja noudattaen, koska se on trendikästä ja no, lähtökohtaisesti ketterä kuulostaa paremmalta kuin kankea. Mutta. Jos et tunne scrumia, SAFe-junia, kanban-tauluja ja näiden kaikkien lisäksi tiedä, mikä on projektin, epicin ja storyn ero, olet auttamatta ulkona. Äkkiä alkaa tuntua siltä, että ei tämä nyt niin ketterää olekaan, kun ensin pitää opiskella IT-terminologian pitkäoppimäärä, että tietää, mistä edes puhutaan.

Miksi haluan nostaa näitä asioita esiin? Siksi, että koen hieman sekavia tunteita tämän kaiken edessä. Haluan itse oppia ja kehittyä, minkä vuoksi vahvistan jatkuvasti osaamistani alan koulutuksilla, mutta samalla kaipaisin vertaistukea, saman henkisiä ihmisiä ympärille, jotka pohtivat tai kummastelevat näitä samoja asioita. Monesti tuntuu, että oma ajatusmaailmani on kovin erilainen, kun yleisesti ICT-alalla toimivilla. Diversiteetistä on puhuttu jo pitkään ja se on alalla tunnistettu haaste. Tässä ei siis sinällään ole mitään uutta ja varmaan jokainen alalla toimiva IT-talo sanoo tänä päivänä, että haluaa parantaa alan monimuotoisuutta. Yhteinen tahtotila siis löytyy, ainakin paperilla. Ja tämän vuoksi nykyään on olemassa monenlaisia ohjelmia, tapahtumia ja kursseja, joissa koulutetaan alalle lisää osaajia ja jaetaan oppeja ja taitoja ICT-alasta, hyviä juttuja siis tapahtuu. Itse olen enemmän huolissani siitä, että miten nämä monimuotoisuutta lisäävät henkilöt saadaan myös pidettyä alalla ja pitäisikö kulttuurissa tapahtua muutosta. Tässä kohtaa punnitaan sitä aitoa ketteryyttä. Kuinka hyvin tämä ala on valmis ottamaan uusia ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä mukaan, kun ei voidakaan käyttää kanban-taulua tai käynnistää SAFe-junaa, jossa nämä ihmiset itseohjautuvasti vain solahtavat mukaan tämän alan malleihin? Onko teknologia-ala siis myös sydämestään ketterä ja valmis mukautumaan monimuotoisemmaksi vai jääkö se jumittamaan vanhoihin tapoihin ja ketteryys on vain trendisana ja kirjoitettu tahtotila paperilla, vähän niin kuin läppärin kanteen liimattava tarra, jonka saa palkinnoksi sertifiointikokeen jälkeen?