Paheksuttu pinnallisuus

On valitettava tosiasia, että pinnallisuus on pahasta. Vähintäänkin se on turhamaista ja adjektiivina pinnallinen saa aina negatiivisen kaiun. Miksi? Ilmeisesti pinnallisuudella tarkoitetaan sitä, että tällainen henkilö keskittyy epäolennaiseen, eikä näe pintaa syvemmälle. Mutta onko pinnallisuus aina automaattisesti pois syvällisyydestä? Ovatko taidemaalarit, sisustusarkkitehdit, muotisuunnittelijat, maskeeraajat kaikki automaattisesti pinnallisia ihmisiä, kun keskittyvät työssään luomaan kaunista pintaa?

Minä koen olevani pinnallinen. Koen myös olevani syvällinen. Minusta ne eivät sulje toisiaan pois. Pidän estetiikasta ja kauniista asioista, ne tuovat minulle mielihyvää. Nautin siitä, kun saan pukeutua eri tilaisuuksiin eri tavoilla, oli sitten kyseessä tennispeli, metsäretki tai iltagaala. Se että keskityn ulkoiseen olemukseeni, ei tarkoita, ettenkö osaisi samalla paneutua itse sisältöön. Minulle esteettisyys ja sisältö kulkevat käsikädessä, tyyli täydentää elettyjä kokemuksia. Varsin usein tämä herättää kanssaihmisissä ihmettelyä tai vähintäänkin huvittuneisuutta, joka johtaa siihen, että koen, että minua ei oteta niin vakavasti. Miksi pinnallisuus on paheksutumpaa kuin mauttomuus?

Olen miettinyt myös mökkeilyä ja siihen liittyvää pukeutumista. Onko olemassa jokin kirjoittamaton sääntö, että mitä ankeammat vaatteet, sitä aidompaa mökkielämä on? Ja kun laitat someen kuvan mökiltä, asun tulee olla mahdollisimman mauton? Ja sitten samaan aikaan mietitään, miksi suomalaiset eivät osaa markkinoida. Useille ihmisille mökkeilyyn liittyvät myös vanhat, ehkä jo kuluneet lakanat ja pyyhkeet, kun kotiin ostetaan uusia. Tämä on toki hyvä asia kestävyyden ja kierrätyksen näkökulmasta, mutta uskon, että minulle ja ehkä joillekin muille tämä saattaa olla mökkeilyn ”ongelma”. Mielikuva kulahtaneista verkkareista, 90-luvun tuulitakeista ja kaiken kirjavista mainoslippiksistä ei vätsuoranaisesti herätä riemunkiljahduksia. Minulle vapaa-aika on oman elämän luksusta ja haluan viettää sen mahdollisimman mukavasti ja nauttien. Ehkä siksi olen niin usein matkustellut lomillani ja viettänyt aikaa hotelleissa, koska niissä parhaita asioita ovat ihanan pehmeät lakanat ja peitot, kylpytakit ja tohvelit. Tänä kesänä pysähdyin toden teolla miettimään, miksei näin voisi olla mökilläkin?

Syyn pohdintoihini voi helposti arvata. Koronan vuoksi matkustelu ei tänä kesänä ollut vaihtoehto ja pääsin osittain siksi kokeilemaan mökkeilyä hieman pidemmän kaavan kautta, ja päätin tehdä siitä omannäköistäni. On ollut ihanaa yhdistää Suomen puhdas luonto kauniisiin kesävaatteisiin ja asusteisiin. Pehmeä kylpytakki tuntuu ihanalta viileissä illoissa saunan jälkeen, pellavavaatteet toimivat loistavasti kuumempina päivinä ja pastellinsävyiset sadeasut piristävät harmaina päivinä. Käytännöllisyyden ja kauneuden ei tarvitse sulkea toisiaan pois ja olen oppinut nauttimaan mökkeilystä ihan uudella tavalla. Vaikka keskityn blogini teemojen mukaisesti nyt  tyyliin, vaatteisiin ja asuihin, en ole silti unohtanut mökkeilyn parasta antia, jotka ovat tietysti olleet rauhallisuus, luonto, lintujen bongaus, sauna ja upeat auringonlaskut. Pinnallisuuteni ei ole siis vienyt kykyäni keskittyä myös sisältöön, päinvastoin, tämä kesä on hiponut kokonaisuutena lähes täydellisyyttä.