Syksy on ollut täynnä
huikeita kohtaamisia ja tapahtumia on ollut niin paljon, että hyvä, että
kyydissä pysyy. Piti oikein ottamalla ottaa aikaa myös tällä blogille, että saa
kirjattua ylös, mitä kaikkea on tapahtunut. Valitettavasti omat
koodausharjoitukset ovat edelleenkin jäissä, koska töissä niin paljon uusia
robottihankkeita ja myös omia kehitysprojekteja, että aikaa ja energiaa ei
tällä hetkellä riitä opiskeluun.
Syksyn varmasti
kiinnostavin projekti on Mimmit koodaa, jossa työnantajani Knowit Oy on mukana.
Järjestämme kaksi workshopia marraskuussa, jossa opetetaan mimmeille Robot
Frameworkin perusteita ja avoimen lähdekoodin ohjelmistorobotiikkaa. Tähän
liittyen olimme 2.10.2018 mukana Vanhalla ylioppilastalolla syksyn koulutusten
lanseeraustilaisuudessa, jossa pääsin puhumaan yli 1500:lle kuulijalle meidän
yrityksestä ja workshopeista. Oli todella huima kokemus ja jälleen myhäilin
tyytyväisenä nuorkauppakamaritaustalleni ja sen tuomalle itsevarmuudelle.
Puheenvuoro meni tosi hyvin ja nyt tiedän, että olen valmis puhumaan isoillekin
yleisöille.
Mimmit koodaa –projekti
tuntuu tosi hyvältä ja olen innoissani siitä, että tehdään isosti muutosta
tällä alalla ja toivottavasti yhä useammat naiset uskaltavat lähteä mukaan kehittämään
teknologioita, koska tottahan se on, että naiset käyttävät teknologiaa yhtä
paljon kuin miehetkin, mutta teknologioiden kehittäjät ovat edelleen valtaosin
miehiä. Monissa asioissa käyttäjäkokemus voisi olla paljon parempi, jos
suunnittelijana olisi samantyylinen ihminen kuin käyttäjänäkin.
Samalla kuitenkin, kun
olen tästä innoissani, huomaan tuntevani myös hieman ristiriitaisia tunteita.
Esimerkiksi tuolla lanseeraustilaisuudessa kuultiin niin huimia tarinoita mimmeiltä,
jotka ovat opetelleet täysin itsenäisesti koodaamaan, että oma tarinani tuntuu
melko mitättömältä. Vaikka olen entisenä pankkilaisena teknologia-alalla ja päässyt johtamaan ohjelmistorobotiikan liiketoimintaa, niin
en edelleenkään osaa koodata. Tiedostan, että ei pitäisi ajatella näin, koska
kaikenlaista osaamista tarvitaan ja jokainen esimerkki on tärkeä, lisäksi sellaisille ihmisille on kova
kysyntä, jotka osaavat toimia tulkkeina IT-ihmisten ja bisnesihmisten välissä.
Kaikkien ei tarvitse olla huippukoodareita.
Muita ristiriitaisia
fiiliksiä minussa ovat aiheuttaneet ne naiset, jotka ovat kouluttautuneet
IT-alalle ja koodanneet jo pitkään, että miksi he eivät ole tehneet alan
homogeenisyydelle mitään. Ovatko he vain niin tottuneita asenteeseen ”tämä nyt
vain on tämmöinen miesvaltainen ala”, etteivät ole edes ajatelleet, että voisi
houkutella enemmän naisia alalle, vai ovatko he nauttineet asemastaan ”erityisinä”,
etteivät ole halunneet muita naisia alalle. En tiedä, mitä syitä on taustalla,
tämä vain omaa pohdintaani. Mutta ihan yleisestikin, kyllähän naiset saavat
tukea toisia naisia ja auttaa heitä eteenpäin, niinhän miehetkin ovat tehneet
keskenään kautta aikojen. Loppujen lopuksi on sitten omasta asenteesta ja
osaamisesta kiinni, että kuinka pitkälle pääsee.
Ohjelmistoyrittäjät ry:n Milja Köpsi kiteytti hienosti mimmit koodaa -lanseeraustilaisuuden päätöspuheenvuorossaan
tämän ihmeellisen tilanteen: ”miksi me ollaan vuosia puhuttu osaajapulasta
IT-alalla, mutta kenellekään ei tullut mieleen, että on valtava joukko naisia,
joita ala kiinnostaa, mutta heille ei tarjota mitään koulutusmahdollisuuksia
tai tukea IT-alalle siirtymiseen”. Vielä on myös siis aika paljon asenteissa
parannettavaa. Itselle ainakin tuli välittömästi sellainen tunne, kun
kamppailin oman ATK-sanakirjani kanssa, että haluan auttaa muitakin oppimaan
teknologiasta ja nimenomaan madaltaa sitä kynnystä vaihtaa alaa tai edes
opetella teknologiapuolta. Siitähän tämä blogikin syntyi.
Mainitsin alussa, että
syksyyn on mahtunut paljon kohtaamisia. Koodaavien mimmien lisäksi tapasin
syyskuussa APItalistin eli Jarkko Moilasen, jonka kanssa olisi voinut jatkaa keskustelua
vaikka kuinka pitkään. Jarkon kehityskohteet ovat enemmän julkishallinnon
puolella ja hän puhuu siellä avoimien rajapintojen, alustalouden ja avoimen
lähdekoodin puolesta kaikessa kehityksessä. Avoimeen lähdekoodiin perustuva
ohjelmistorobotiikka, jota opetamme mimmit koodaa –workshopeissa osuu siis
juuri samaan aihepiiriin. Sain Jarkolta hänen ja muutaman muun kollegansa
kirjoittaman kirjan ”API-TALOUS 101”, joka sai silmäni loistamaan. Kirjassa on avattu
alustatalouden ja ohjelmointirajapintojen mahdollisuuksia selkeällä
suomenkielellä ja mikä parasta, kirjan lopussa on sanakirja IT-alan termeistä.
Kaikkien teknologioista kiinnostuneiden ihmisten pitäisi hankkia tuo kirja!
Minun syksyni on siis
ollut ihan mieletön tähän mennessä ja jotenkin tuntuu, että monella
osa-alueella palaset loksahtelevat kohdalleen ja tämä koko ala on menossa
vihdoinkin eteenpäin ja ihan konkreettisesti.