Tämän blogin nimi ei ole
sattumalta teknologiaa ja tyyliä. Nyt seuraa osuus tyyliä ja minun havaintojani
työpukeutumisesta, persoonan esiintuomisesta ja hieman myös
stereotypioista. Aloitan taustoista. Minä olen aina ollut kiinnostunut
pukeutumisesta, muodista ja designista. Nuorempana hetken aikaa
unelma-ammattini oli muotisuunnittelija, mutta koska lahjakkuuteni
piirtämisessä oli varsin rajoittunut, vaihtui urahaave pankinjohtajan ammattiin.
Pankissa puhutaan rahasta ja saa käyttää jakkupukua. Raha ja varsinkin säästäminen on myös ensiarvoisen tärkeää, kun haluaa ostaa laadukkaita vaatteita. Ensimmäisen Vuittonini ostin muuten säästetyillä kesätyörahoilla, kun olin 18-vuotias. Käytän kyseistä laukkua edelleen.
Pankissakin minulla oli
monia kollegoita, joiden tyyli saattoi olla ihan muuta kuin konservatiivinen
jakkupuku-look, mutta he onnistuivat loistavasti tuomaan persoonansa esiin nahkajakuilla, näyttävillä puvuilla tai erikoisemmilla asusteilla,
ja olivat näin myös tarpeeksi ”pankki-uskottavia”. IT-alalla tuntuu asioiden
olevan juuri päinvastoin, persoona pitää piilottaa, tai sitten on olemassa joku
IT-geeni, mikä pistää ihmiset pukeutumaan samalla tavalla. Ainakin oman
kokemukseni mukaan IT-tyypit voi jakaa aika helposti muutamaan kategoriaan: koodarit
ja hupparit, sininen kauluspaita –miehet, digipuolella hipsteri-lasit ja yöpaitahenkiset
mekot ja sitten ihan omana lukuna teekkarinaiset, jotka jostain syystä tulevat
lähes aina noin 10 vuotta myöhässä muodin aikajanalla.
No, onko tämä nyt sitten
huono asia, että ihmiset haluavat pukeutua samalla tavalla tietyllä alalla? On
se minusta siinä mielessä, että siinä juuri vahvistetaan näitä stereotypioita
ja uskon, että moni kaltaiseni kavahtaa IT-alaa juuri näistä syistä,
kuvitellaan, että tälle alalle siirtyvien pitää alkaa käyttää huppareita tai
yöpaitamekkoja. Tuntuu myös, että kuuluu pukeutua ”vähän maanläheisemmin” ettei herätetä huomiota, tai no, se on ehkä ihan yleinen suomalainen piirre. Itselleni kaikista tylsintä on pukeutua "tavallisesti" ja hukuttautua massaan. Olenkin saanut paljon kehuja
asuvalinnoistani, kun olen ollut tilaisuuksissa puhumassa tai muuten vain erilaisissa tapahtumissa ja messuilla vierailemassa, ja vielä
ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Minusta se on ihanaa ja kertoo siitä, että
monet ihmiset ovat visuaalisia ja pitävät kauniista vaatteista, mutta koska niitä
näkyy alallamme harvemmin, niin niistä tullaan mainitsemaan erikseen. Muistan myös itse kehua, kun näen ihmisillä tyylikkäitä asuja.
Vaikka pukeutuminen on
pinnallinen asia, on sillä valtava merkitys siihen, minkälaisen kuvan annamme
itsestämme ja miten luomme uskottavuutta ympärillämme. Laadukkaat ja hyvistä
materiaaleista tehdyt vaatteet myös kestävät aikaa ja ovat viihtyvyyden
kannalta avainasemassa. Hyvät leikkaukset ja istuvuus luovat itseluottamusta ja
antavat varmuutta omaan tekemiseen. Itselleni esimerkiksi korkokengät antavat
niin ryhdikkään olon, että tuntuu, että ne jalassa voin saavuttaa mitä vain.
Vähän kuin supersankarin viitta. Supersankaritkin kaipaavat kuitenkin myös
saman henkisiä ystäviä ja toiveissani on, että jonain päivänä minulla on
mahdollista puhua kollegoiden kanssa robotiikasta ja Vuittoneista samassa keskustelussa. Muotialahan on myös aivan valtava bisnes, jossa verkkokaupat, ostokäyttäytyminen
ja siihen liittyvän datan hyödyntäminen algoritmien ja koneoppimisen kautta
nostavat koko ajan päätään, joten ihan aidosti teknologiaa ja tyyliä on
mahdollista yhdistää.
Taustat on nyt avattu. Toisella
kertaa sitten tarkemmin vaatekaapin sisällöstä ja parhaista työvaatteistani. Ja ens kerralla taas teknologiaa.