Minulta on toivottu
kirjoitusta, jossa avaan enemmän taustojani ja varsinkin sitä, miten päädyin
teknologia-alalle ja nykyiseen tehtävääni ohjelmistorobotiikan johtavana
asiantuntijana. Syksy vierähti pitkälti nuorkauppakamarin
viestintäjohtajavaalien parissa kampanjoidessa ja töitä tehdessä, joten blogi jäi
valitettavasti hyvin vähäiselle päivittämiselle. Nyt on minusta hyvä aika tehdä
tietynlainen ”comeback” ja jatkaa taas kirjoittamista ja kertoa hieman taustoistani,
koska näitä en yhdessäkään tekstissä ole avannut mitenkään sen syvemmin tai
kronologisessa järjestyksessä.
Ei mennä ihan lapsuuteen
asti, mutta sen verran nuoruudesta ja lapsuudesta kerron, että olin pitkään hyvin ujo, epävarma itsestäni ja jännitin t o d e l l a paljon esiintymistä.
Ammatinvalinta ja urahaaveeni ei ollut aivan yksiselitteinen, mutta kaupallinen
ala ja etenkin rahoituspuoli kiinnostivat ja kyllä siellä oli taustalla
jonkinlainen ajatus olla isona pankinjohtaja. Kun kauppakorkeakoulun ovet eivät
auenneet, niin päädyin avoimen yliopiston opintojen kautta opiskelemaan
tradenomiksi Haaga-Heliaan ja sitä kautta Mandatum Lifelle ja Danske Bankiin
töihin. Ammattikorkeassa minussa syttyi myös ensimmäistä kertaa palo esiintyä
ja puhua yleisölle. Tämä varmasti pitkälti hyvän opetuksen ja tuen ansiota.
Viihdyin pankkialalla hyvin
ja varsinkin kollegat olivat todella huippuja, töissä oli päivittäin hauskaa. Tykkäsin
myös työstä asiakkaiden kanssa ja varsinkin se, että sai olla osa ihmisten
elämän isoimpia hetkiä, asuntokauppoja, oli todella palkitsevaa. Useamman
vuoden kuluttua alkoi kuitenkin tuntua siltä, että pankkiala on nähty ja
varsinkin eteneminen on tuskaista ilman ylempää tutkintoa. Tässä kohtaa oli
aika tehdä päätöksiä. Koska olen luonteeltani kunnianhimoinen ja halusin
kehittyä, hain opiskelemaan maisteriohjelmaan ja pääsin sisään LUT:iin
(Lappeenrannan teknilliseen Yliopistoon) ja tämän lisäksi hain mukaan
nuorkauppakamariin kokeilemaan jotain aivan uutta ja minut valittiin mukaan Amandoihin
(www.havisamanda.com).
Suunnitelmat
opintovapaasta kuitenkin siirtyivät, kun minut pyydettiin samaisena keväänä,
kun sain opiskelupaikan, töihin Hypoteekkiyhdistykseen, jossa tein lopulta vielä kolme
vuotta töitä asuntorahoittamisen ja luottopäällikön tehtävissä. Samalla edistin
opintoja Lappeenrannassa ja olin asettanut tavoitteekseni, että kun saan
maisterin paperit käteen, vaihdan alaa. Nuorkauppakamaria harrastin koulun ja
töiden ohella ja hankin sitä kautta myös lisää kokemuksia, oppeja ja varsinkin
esiintymisvarmuutta. Nämä taidot ovat myöhemmin tulleet todella arvokkaiksi
työelämässä.
Opiskelin LUT:ssa tietojohtamista
kauppatieteiden puolella ja tein graduni prosessitehostamisesta. Prosessit
alkoivat kiinnostaa enemmän, samoin järjestelmäkehitys ja ylipäätään
kaikenlainen kehitys, missä asioita voidaan tehdä paremmin. Pankissa kun oli
aika paljon tehostettavaa näiden saralla. Tätä kautta löytyi ohjelmistorobotiikka,
uusi ala, joka oli aluillaan ja jossa vaadittiin liiketoiminnan ymmärtämistä ja
kiinnostusta teknologiaan. Tämä oli minulle käytännössä täydellinen tilaisuus.
Ajoitus oli myös oikea valmistumisen suhteen, tunsin pari oikeaa ihmistä koulu-
ja pankkiajoilta ja näin pääsin työhaastatteluun ja aloitin työt
ohjelmistorobotiikan start upissa. Tässä kohtaa kuulin muutamilta, että enkö
pidä isona riskinä jättää työt vakaassa pankissa ja vaihtaa start upiin,
vastaukseni oli, että isompi riski minulle oli, että jään vielä pankkiin ja
sitten en enää uskallakaan vaihtaa, kun kynnys nousee liian isoksi. Onneksi
vaihdoin.
Kaikki ei kuitenkaan
ollut pelkästään ruusuista uudella alalla. Kollegat olivat todella erilaisia
kuin pankissa, joka päivä tunsin oloni vähintään kerran tyhmäksi, kun en
ymmärtänyt teknologia-jargonia ja lisäksi asiakkaiden päätöksentekoprosessit
olivat todella pitkiä ja kankeita, itse kun olin tottunut nopeatempoiseen
asuntokauppaan, jossa asuntoja ostettiin ja myytiin päivittäin. Monta päivää
meni vain hammasta purren, mutta päätin, että haluan onnistua. Ala kasvoi
samalla valtavaa vauhtia ja kilpailijoita ilmestyi oikealta ja vasemmalta.
Olisin itse halunnut kasvaa samaa tahtia ja saada enemmän vastuuta start
upissa, joka kyllä myös kasvoi, mutta vastuuhenkilöt rekryttiinkin
ulkopuolelta. Tiesin, että on jälleen aika vaihtaa. Päädyin seuraavaksi töihin
(ensimmäistä kertaa aikuisiälläni Helsingin keskustan ulkopuolelle) Otaniemeen
Sofigatelle. Olin innoissani uudesta ja isosta yrityksestä, vahvasta
konsulttiorganisaatiosta ja koulutusmahdollisuuksista. Pääsin nopeasti mukaan talon
sisäiseen akatemiaan ja opin valtavasti uutta teknologia-alasta ja sen eri
mahdollisuuksista. Pidin myös kovasti Sofigaten näkemyksestä, että teknologia
tukee bisnestä ja ne kulkevat yhdessä, eivätkä erikseen. Tämä sopi minun
ajatusmaailmaani. Isommassa organisaatiossa on luonnollisesti puolensa ja
puolensa. Vakiintuneet prosessit ja koulutukset olivat hyviä, mutta ihmisiin
oli vaikeaa saada kontaktia, kun kaikilla oli omat porukkansa ja monet istuivat
asiakkaalla. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, että konsultin työ voi olla myös
todella yksinäistä.
Ehdin olla Otaniemessä
vain reilu kaksi kuukautta, kun puhelin soi ja minua pyydettiin
työhaastatteluun. Ensin kieltäydyin, mutta lopulta kuitenkin suostuin. Kävi
ilmi, että Knowit haki henkilöä juuri sellaiseen rooliin, mitä olin toivonut
itselleni jo jonkin aikaa. Tässä kohtaa en oikein voinut kieltäytyä, vaikka
viihdyin Sofigatella, mutta tehtäväni siellä ei vastannut aivan toiveitani. Siirtyminen
Knowitille tapahtui todella kivuttomasti, koska olin selkeästi jo
päässäni miettinyt ohjelmistorobotiikan kehittämiseen ja kasvattamiseen
liittyviä asioita melko pitkälle, mitä en vain ollut päässyt viemään aiemmissa
rooleissa käytäntöön. Nyt olen ollut Knowitilla vajaa kaksi vuotta ja saan tehdä
todella monipuolista työtä. Tämän työn mukana olen alkanut jälleen nauttia
esiintymisestä, saan kouluttaa ja tuoda esiin teknologia-alaa juuri niin kuin minä
sen näen ja koen. Olen päässyt mukaan #mimmitkoodaa –ohjelmaan auttamaan muita
naisia myös löytämään tämän alan. Niin ja tietysti tämä blogi, sekin tuli
mukaan kuvioihin puolitoista vuotta sitten ja on myös yksi kanava jakaa minun
ajatuksiani teknologioista.
Tulevaisuus on vielä auki, mikä tuntuu oikeastaan hyvältä. Se, että uskalsin vaihtaa alaa, on
antanut paljon ja uskon, että kokemuksellani ja avarakatseisella luonteellani
on mahdollista päästä vaikka kuinka mielenkiintoisiin tehtäviin myös jatkossa.
Muutamia haaveita tässä on syntynyt varsinkin tämän vuoden aikana ja uskon,
että ensi vuonna on aika myös edistää näitä taas lisää.